Huippu-uheilijan päiväkirjat - And the party goes on. And on.

Berliini su 27.5. - ma 4.6.

Myönnettävä on, että välillä reissun aikana tuli mieleen, että mitä helvettiä minä täällä teen. Koti oli väkisinkin mielessä, mutta kun vauhtiin päästiin niin ei paljon himat kiinnostanut. On ihan kivoja paikkoja, persemestoja ja tykkejä kohteita. Berliini menee viimeiseen kategoriaan ja kiilaa kakkospaikalle Budapestin jälkeen. Jaa että mikä on niin hienoa? Edes Budapestin yölämä ei vedä vertoja sille hulluudelle mitä täällä kutsutaan bilettämiseksi. Sukat pyörii todellakin jaloissa ja ensikertalaiselle voisin antaa vinkin, että aloita ravintolaurasi jostain muualta kun täältä, sillä lapasesta lähteminen on liiankin helppoa. Toki kaupungista löytyy nähtävääkin ja mm. monet viheralueet lämmittivät luontoihmisen sydäntä. Lukunautinnon taustalle vaikkapa Wankelmutia.

Sunnuntai ja saavun Tegelin lentoasemalle. Aikas mukava keli ja päätän kävellä(!?) kaikkien  kamojeni kanssa metroasemalle. Luulisi jo edellisistä reissuista oppineen, mutta ei. Hiki lentää ja aikaa vierähtää tunti-puolitoista. Taistelen kuitenkin itseni hostellille läpi ihmisJoukon, joka on kerääntynyt Kreuzbergiin jonkinnäköisen kulttuurijuhlan merkeissä juopottelemaan. Oma olo on niin pirun marinoitu edellisestä illasta Budapestissä, että pakko vaan rauhoittua ilta vaikka festari kovin houkutteleva vaihtoehto onkin. Maanantai menee myös kohtuu rauhaisissa tunnelmissa ja akun lataaminen onkin paikallaan, sillä loppuviikosta mestoille tulee saksalainen ystäväni Sven, joka tietää ultimaattista kolmen päivän ränniä. Pääsen myös jo hiukan sinut hostellin muiden asukkaiden kanssa ja niin huomaankin istuvani iltaa sekalaisessa seurassa. Nokka kohti olohuonetyyppistä rock kuppilaa Madame Claudea ja lopulta hyvinkin chillille klubille nimeltä Der Visionaere. Jonkun verran olen kuullut juttuja Berliinin yöelämästä ja siitä, että jos vaikka minkänäköistä nappia on tarjolla kun vaan kehtaa kysyä. Eikä aikaakaan kun eräs uusista tuttavistani kaipaa menovauhtia iltaan ja jo ensimmäisen tyypin kohdalla nappaa. Tavarana mdma ja perinteinen, vihreämpi vaihtoehto tupakasta. Kyseessähän on siis amfetamiinin johdannainen, joka aiheuttaa wikipedian mukaan syvää rakkauden tunnetta itseä ja muita kohtaan. Olen kuitenkin jo niin rakastunut itseeni, että nesteiden imurointi riittää meikäläiselle. Kotona katsottaisiin kieroon jos jätkät tulevat vessan kopista samaan aikaan ulos, mutta ei täällä. Ihailen kaiken muun uuden ja ihmeellisen keskellä myös parin viehkeän neidon ylikiihkeää suutelua, johon liittyy myös joku random jätkä. Mikä meininki! Väsyttää kuitenkin sen verran, että hannaan bileet ja siirryn hostellille kahden-kolmen nurkilla.

Pitkien yöunien jälkeen kömmin yhdentoista aikaan hostellin aulaan aamukahvi mielessäni. Tyyppi joka eilen jäi vielä klubille ja tutustui paikallisiin erikoisuuksiin istuu aulassa läppäri sylissään.”- When did you come back to the hostel?- A few hours ago. – You didn’t sleep at all? – No. I should but I don’t feel any tired so maybe later.” Toinen klubille jäänyt hemmo ei ole tullu edes vielä takaisin. Bongaan hänet kuitenkin kahden aikaan ja hänelläkin tuntuu meno olleen kohdallaan. Panohommia ja aamuun asti bailaamista – siitä on hyvät bileet tehty. Itse joudun vielä ainakin toistaiseksi ihailemaan tätä taijanomaista taiteen lajia sivusta. Béla on pyörähtämässä Berliinissä parin päivän ajan ja nautimmekin lounaan sekä illalla olutta. Otamme kuitenkin rauhallisesti vaikka taas mehua maistellaankin aina pitkälle yöhön asti.

Cail

Keskiviikko ja päätän kahlata läpi kaikki pakolliset turistipaikat. Berliinin muuri, Brandenburgin portti, parlamentti(varattava kolme päivää aikaisemmin netistä, mitä en tietenkään tehnyt), keskusta, Checkpoint Charlie. Näitähän riittää, mutta suoraansanottuna aika mitäänsanomatonta matskua ja ainut paikka missä vietän vähän pidemmän tovin on sotahistoriasta sekä kylmän sodan ajasta kertova museo. Helvetisti turisteja joka paikassa. Illalla otamme tyypit paikallisissa rock mestoissa Vancouverilaisen Cailin kanssa. Erittäin lunki jätkä ja huomaamme olevan hyvinkin samantyyppisiä. Selviää myös, että seuraavana päivänä Sound Gardenilla on täällä keikka, mutta koska budjetti on jo nyt miinuksella, joudun passaamaan bileet. Lopulta päädymme Matrix nimiselle clubille, joka muistuttaa kotoisia rock-diskobaari yhdistelmiä ja ei näin ollen juuri lämmitä laadullaan. Viiden pintaan uudelle hostellille, joka myöskin sijaitsee Kreuzbergissä. Syy miksi majailen juuri tällä alueella on se, että sain suositukset tänne Bélalta sekä Morikselta ja valinta osoittauutkin oikeaksi. Alueellahan tehdään eniten rikoksia Berliinissä, mutta kiinnosti ja meikäläinen ainakin viihtyy mukavasti.

Sven

Torstaina saan kunnian nauttia viime syksyltä tutun Svenin seurasta. Tämän jos jonkun jätkän kohdalla ulkonäkö pettää ja kiltin naapurin pojan kuoren alta löytyy pervo bilehiiri, joka ei kaatoja tai rukkasia pelkää. Arvostan ja käymme läpi uusia potenttiaalisia kikkakolmosia. Eräänlainen oppimishetki on siis käsillä. Molemmat ovat suhteellisen tuoreessa kunnossa tällä hetkellä ja elämä yössä aloitellaankin hyvissä ajoin. Illallinen ja erinäisten kuppiloiden kautta kohti erittäin viihtyisää clubia nimeltä Kater Holzig. Nyt ollaan tanssiravintolassa, jossa meikäläinenki viihtyy. Ikähaarukka jossain 20-50 välissä ja dj luukuttaa juuri sopivan kovalla mukavan rentoa musaa mitä jo Visionärissäkin oli tarjolla. Jostain syystä en vain itse tahdo päästä danssitunnelmaan ja keskitynkin seuraamaan lähinnä sivusta. Nyt aletaan saada jo pientä hajua siitä, mitä ovat Berliiniläiset bileet. Se on sopivassa huurussa clubeilla aamun asti bailaamista ja virran säilyminen varmistetaan erilaisilla apukeinoilla kuten nyt vaikka mdma:lla(jonka suurin kuluttajakunta löytyy Berliinistä). Huumeet tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus ja ovat erittäin helposti saatavilla. Clubeille on aika turha mennä sisään ennen kahta ja tämäkin clubi, missä torstaina olemme, täyttyy porukasta vasta kolmen pintaan. Aamu kuuden tietämillä tapaamme jonkun paikallisen mimmin, joka ei varmasti pelkällä olutlinjalla ollut, koska niin ylipirteä ja sosiaalinen ei ihminen voi olla. Tarkoituksena on nähdä seuraavana päivänä, mutta paskaanhan sitä poljetaan eikä mimmistä kuulu mitään.

Cock

Perjantaina ja lauantaina noudatamme tuttua kuviota mikä tarkoittaa vauhdin hakemista ensin jostain vähemmän ravintolamaisesta miljööstä, josta siirrytään pubien kautta kohti clubeja kahden-kolmen aikaan. Perjantaina sahaamme ympäriinsä aamuyhdeksään ja lauantaina(tai siis sunnuntaina) olen hostellilla vasta puolen päivän maissa. M.I.K.Z. osoittautuu hyväksi valinnaksi ja itsekin vaahtoan parketilla kolme-neljä tuntia. Ihmeiden aika ei ole ohitse. Sunnnutai aamuna olen hukassa julkisten kanssa ja saan nauttia aurinkoisesta kelistä kävellen vajaan tunnin ajan.

Bilemestana Berliini on siis vailla vertaistaan ja tarjontaa on niin maan pirusti. Paikat ovat levittäytyneet laajalle alueelle mikä tarkoittaa sitä, että julkisia on käytettävä jos ei välttämättä halua vaahdottaa itseään kävelemällä. En vielä tähän päivään mennessä ollut löytänyt itsestäni sitä parkettien partasutia, mutta nyt kun musa oli sen tyyppistä, että mukana pystyi vaan lähinnä keinuttelemaan, rupesi elektroninenkin tarjonta maistumaan paremmin. Fillarointi vaikuttaa myös hyvältä vaihtoehdolta ja mankelikaistoja löytyy kohtuu paljon. Vaikka moni varoitteli, että julkisia ei kannata käyttää, koska tarkastajia liikkuu paljon, en itse törmännyt vajaan parinkymmenen matkan aikana yhteenkään. Hintatasokin on inhimillinen bissen maksaessa ravintelleissa 2-4e ja dönerin 2-3e. Tasokkaammasta kulinarismista voi nauttia 10-15 egen hintaan. Plussaa myös siitä, että monissa ravintoloissa suitsutamine ei ole kielletty. Kokonaisuudessaan mahtava reissu sisältäen sopivassa suhteessa rentoa olemista ja tiukkaa biletoimintaa.