Pietari on Leningrad

Seuranhakumatkoja munasillaan

Kielipeliä Pietarissa!

Viime kesänä tuli Coachsurfingin kautta tutustuttua mukavaan Pietarilaismimmiin. Kaikkien merkkien ollessa ilmassa, ei kyseinen kyseinen sivusto kuitenkaan välitä postimyyntituotteita nimeltä naiset vaikka niin monesti yksinäisinä iltoina olen toivonutkin. Katya on absolutistisen(?!) tuttavuuteni nimi ja hänen parin Suomen vierailunsa aikana esittelin hänelle kaikki sulot mitä itäinen maanosamme voi tarjota;  korkeat kukkulat, märät mättäät ynnä riettaasta erotiikasta nauttivat ystäväni.

Näkymät Iisakin kirkon tornista

Koska kesäaikaan ei olisi ollut mahdollista tehdä kuin muutaman päivän pyrähdys Pietariin työkiireistä johtuen, päätin sijoittaa kaksi eri reissuani syysKYYlle sekä uudenvuoden taitteeseen. Yhteispituutta kertyi vähintäänkin rauhallisen leppoisat kolme ja puoli viikkoa.

Submariinen

Vaikka tämä hyvinkin miellyttävä asutuskeskus on aivan naapurissa, niin ei sitä vaan saa itseään kovinkaan helposti liikkeelle. Sama ilmiö, joka toistuu myös kivenheiton päässä asuvien kavereiden kohdalla. Itse matkanteko ainakin Joensuusta kannattaa taittaa veli venäläisen ohjastaman linja-auton takapenkillä, joka ajaa kolmesti viikkoon väliä Joensuu-Pietari. Pullo vishyä auki ja ihastelemaan maisemia väliltä Kumpu-Kesälahti-Simpele. Hintaa about 50e/sivu(juna reiska 100e) ja opiskelijoille vielä 20% halvempi. Sivut voi tsekata täältä ja varaaminen onnistuu joko rimpauttamalla tahi sähköpostilla(kannattaapi mieluummin asioida englanniksi). Niin ja Joensuussa Matka-Karjala myy myös tikettejä reissulle.

Notta mitäs pirua siellä sitten voi duunailla? Koska omilla reissuillani käytin hyväksi ja ylitin kaikki vastavierailuun liittyvät bonukset, sain etuoikeuden nauttia venäläisestä perhe-elämästä, joka johti shokinomaiseen reaktioon aikasempaan reissurytmiini verrattuna. Ei venytettyjä öitä ravintolan tiskillä väijyen, jota seuraa väkinäinen, sillin tuoksuinen herääminen 12 ihmisen dormitoriosta, jossa joku Pamela föönää aamulla viiksiään. Eih. Silliä pöytä kyllä notkui otteeseen jos toiseenkin, mutta heräämisen sai suorittaa kun oma sisäinen kello niin määräsi ja aamupalaakin oli tarjolla muualla kuin omien pisimpien poskikarvojen päissä.

Verikirkko

Kysymykseenhän en siis vastannut vieläkään. Olemme siis Venäjällä, maassa, jossa länsimaisella aakkostolla pyyhkäistään Persietä ja lähes joka taivahan teksti on tavattu kyrillistä aakkostoa kunnioittaen. Pidän kulttuurisesta moninaisuudesta ja siitä, ettei joka puolella palloa tarvitse pelätä kuulevansa vaaran teroa radiosta, mutta suoraan sanottuna olisin keskenäni ollut varmasti moneen kertaan märässä keltaisessa. En siis tarvinna karttoo, en sönkkäyksii ja viittomakielt, kuten en myöskään ideoita siitä mitä helvettiä täällä kannattaa tehdä. Syksyllä tottakai piti käydä ensitöikseen tekemässä muutaman päivän kävelyrundit ympäri kyliä, katsastaa Eremitaasi, lipua pitkin pohjoisen Venetsian kanavia ja tutustua paikalliseen saunomiskulttuuriin. Eremitaasiin pääsi opiskelijakorttinsa paljastamalla ilman sisään ja paikkaan saa todellakin halutessaan tuhottua vaikka parikin päivää. Taiteen suurkuluttajana, Valentin Konosen jalanjälkiä seuraten, painelin paikan läpi puolijuoksulla about kolmessa tunnissa ja totesin, että tulen tänne vielä joskus uudestaan, jahka hedelmät ovat kypsiä. Kanavaristeilylle sattui ikävän tihkuinen syysilma, mutta paremmilla keleillä viinipullo seurana, on kokemus varmasti miellyttävämpi. Nevan rannalla oleva sukellusvene tuli myös tsekattua.

Banjasta haluan jakaa tarkemman kuvauksen, niin paljon Daavidin-sukuinen figuurini siitä nautti. Olen siis ilmaissut haluni visiteerata paikallisessa yleisessä saunassa ystävättärelleni Katyalle jo kuukausia ennen tuloani. Netissä pikaisesti tekemäni haut jättävät käteeni vain hatullisen saibaa, mutta onneksi kohteessa työ on tehty papukaija-merkin arvoisesti ja Banja aivan kivenheiton päässä asunnosta on paikallistettu. Otamme jalan ja tallustamme paikan päälle, jossa taasen tajuan etteipä olisi tästäkään hommasta tullut mitään ilman paikallista apua. Ainut asia mistä voi tajuta, että kohtuu keskeisellä paikalla olevassa rakennuksessa on jotain muutakin kuin asuintoimintaa on se, että höyryviä ukkoja ja maatuskoja puskee ulos tasaiseen tahtiin. Astumme sisälle ja Katyan avustuksella saan itselleni pari kylmää olutta ja tiketin normaaliin banja-malliin. Luksuskin olisi ollut tarjolla(tavallinen oli muutamia euroja), mutta hinta oli muutaman kolikon kalliimpi, jolla päätös siirtymisestä hetkeksi rahvaan pariin sinetöitiin.

Ja nii mie kerjälänpaistit tein

Miestenvuoro, joten jään yksin. En kuule sanakaan englantia. JES!! ja siirryn huitomisen maailmaan. Kiipeän portaat ylös toiseen kerrokseen ja suuntaan kohti siistijän näyttämää ovea. Tai paskat siinä mitään ovea ole vaan kellertävän tyylikkäät kärpäsen-tappoverhot jostain neuvostoajalta. Äärettömän hyvä tunnelma heti alun alkaen kun kuulen iloisen puheensorinan, teekuppien kilinän sekä aistin vastan tuoksun ilmassa. Muutama hurja sihauttaa oluenkin ja käymme huoneen mestarin, vastoista, avaimista, ynnä muista tykötarpeista vastaavan miehen kanssa läpi puolentoista tunnin rajoituksen saunan käyttöajasta. Viittoen totta helvetissä.

Sian läskie& mausteita. Ihanata!

Munasilleen, sisään seuraavasta ovesta. Olemme pesuhuoneessa, josta puuttuu vain rehevät tytöt pesemässä selkää. Suljen silmäni hetkeksi ja kuvittelen Irinan hankaamaan ruhoani kovapintaisella pesusienellä. Ennen transsiin vaipumista avaan silmäni sekä nään kuinka vastat lilluvat sankoissa ja lietteen ynnä muiden likaisten asioiden poistuminen kehosta on aistittavissa vahvana eritteen hajuna. Korjaan ja korostan, miellyttävänä aromina siis. Nopean huljuttelun jälkeen taas kättä kahvalle ja sisään seuraavaan saluunaan. Kyseessä siis putkimaisen komplexin viimeinen nurkkaus, mihin kohdistuu vähintäänkin myyttisiä paineita meikäläisen osalta jo senkin osalta, että pukeutumis- ja pesutilat lupasivat paljon. Tyrmistyn ja huomaan itse löylyhuoneen olevan vain pieni nurkkaus pippuhyllyllä, johon mahtuu arviolta kuusi kaljamahaista herrasmiestä saunahatut(joita muuten paljon käytetään ja kuulemma turnauskestävyys lauteilla nousee uusiin sfääreihin) päissään. En ole kuitenkaan tullut tänne vittuilemaan tiloista vaan rohkeasti levitän perseheni toverien viereen penkille. Katseeni hakee löylyastiaa. Ei mitään, ei missään ja pian huomaankin, että eipä sitä taideta tarvitakkaan sillä sen verran ynyä pöntöstä tuntuu  ilman vodaakin löytyvän. 10 minuuttia ilman lätsää ja pakko siirtyä oluelle. Hikisenä vaivaan itseni pukukaapille, jossa ei olemoisinkaan ole ovea, koska ovathan uskovaisten tavarat kaikki yhteissii. Olut kouraan ja pitkä kulaus tätä ai niin ihanan makuista kylmää pullo-olutta. Katselen ympärilleni ja pähkäilen, mistä noita vastoja saa. Saan osakseni epäilyttäviä katseita, kun pyöritän päätäni ja katselen vähän jokaista jätkää sinne tänne. Tajuan, että nyt on parempi vetää pyyhettä lanteelle tai kohta tulee pampusta joko tuggaan tai suolenmutkaan. Onnistun kuitenkin lunastamaan vastan ja siirryn oluen viimeisteltyäni jälleen saunatilojen puolelle, hakkaamaan vitsalla itseäni. Ja hyvällehän se piru vie tuntuu! Jatkan tätä rallia noin tunnin verran ja poistun ek:ltä suoritukseeni tyytyväisenä ilman, että mitään tuli up to antti's ass.

Toinen tuleminen

Ensimmäinen reissu kesti about 10 päivää ja sinä aikana kerkesin tutustua sopivasti, mutten kuitenkaan vielä tarpeeksi Katyan perheeseen ja ystäväpiiriin. Tulen siis takaisin hieman ennen uutta vuotta. Tässä vaiheessa alkaa olla jo kohtuullisen hyvät suhteet vanhempiinkin, sillä halusivathan he käydä katsomassa marraskuussa tulevia metsäpalstoja ja tiluksianikin. Viisas veto niin pääsin samalla antamaan kyytiä Volvo 1987 Kartanolla pitkin Uimaharjun raittia. Joka tapauksessa tunnemme jo toisemme vähintäänkin auttavasti ja turhat hienostelut voidaan jättää vähemmälle. Katyan isälle on muuten nostettava hattua, sillä äijä painaa vielä luotsina duunia vaikka mittari näyttää jo kunnioitettavat 75v. Näillä eläkkeillä ei paljon kuuhun mennä, mutta kaikille yhteinen 13% veroaste lämmittänee mieltä ainakin haitarin yläpäässä.

Perhe-elämä ei noin yleisesti ottaen tunnu juuri kotimaisesta eroavan. Suurin ero löytyy ehkä ruokailusta joka on ainakin itselle yhteisöllisempi kokemus mitä kotosalla. Mm. uutena vuotena istuttiin ruuan, juoman, rupattelun ja pelien merkeissä pöydässä viitisen tuntia. Itselle vähän erikoisempia pöydän antimia olivat sillin  eri variaatiot sekä parina päivänä napostelemamme naudan kieli. Namnamnom.

Uuden vuoden tuleminen

Toisella vierailukerrallani pääsin nauttimaan myös korkeakulttuureista nimeltänsä sirkus ja sinfonia. Tuntemattomia hienouksia kaljabaareista pitävälle, mutta jos jossain halusin nämäkin asiat ensikertaa kokea, oli Pietari siihen oikea paikka. Sirkustiketti taisi olla 800 ruplaa(noin 20e) ja sinfonia puolet tai vähän rapiat siittä. Muut ensikerrat voi lukea(katsoa) seuraavasta Kallesta. Myös tykistömuseossa tuli käytyä ja on sota-orientoituneille kansalaisille must. Lapsenmielisimmillä mahis lyödä ak-47:ää atomeista kasaan.

Ruokapaikoista voin antaa sellaisen vinkkidinkkin, että hinta ei korreloi täällä laadun kanssa. Näinhän se on monesti enemmän tai vähemmän joka puolella, mutta täällä kannattaa ainakin pienellä hajulla olla, missä raflassa sian sorkkansa popsii. Ja metro tunnelien syvyydet. Ne ovat elämääkin suurempia.

Valoja Kiinan maalta

Katya oli jo kuukauden-parin ajan järkännyt ystäviensä kanssa iloista kokkaustapahtumaa, missä tarkoituksena on vuokrata kämppä päiväksi, kokata ja syödä niin, että napa ruskaa. Olin hyvin otettu kuullessani, että tämä 10-15 ihmisen get-together oli järkätty niin, että meikäläinenkin pääsee mukaan. Koska bileet olivat jo seuraavana päivänä tulostani, päätin hoitaa kokkauksen kotona ja niimpä pyöräytimmekin isäUkon kanssa kukon mässyiltamaa silmälläpitäen. Ensimmäiset kuumotukset tunsin jo rajalla, kun viherpukuiset miehet pyörittelivät päitään kulmat kurtussa, samalla agressiivisesti toisiaan haistellen: "Lauri saatana, siekö sen lanttupaskan ajoit?". Laivamme lipuu hitaasti ohi puomien, saavuttaen Viipurin ja lopulta Pietarin.

Olemme siis bileissä. Pirun näpsäkkä kämppä vuokrattu ja hintaa taisi tulla yhdelle päivällä noin sadan euron verran. Porukkaa valuu hiljalleen sisään ja kaikki levyt käyvät kuumana. Ruokaa tuntuu olevan enemmän kuin riittämiin ja tottakai olen ainut ulkomaalainen näissä 15 hengen tsembaloissa. Muutamien hajakaljojen jälkeen tunnen kuitenkin itseni yhä vetelemmäksi, niinkuin myös tuntevat Anja, Vanja, Dima, Kostja, Gliep, Yulia, Nadja, Sasha ja muut joiden nimiä en nyt millään muista. Jutustelemme niitä näitä ja päätään käydä tekemässä viimeisen lähtölaskennan posliinille ennen ruokailua. Turvottaa siis aika kohtuullisesti ja tilanteen nollaus tuntuu tarpeelliselta. Toimin niinkuin aina normaalistikkin eli riisun itseni alasti viimeistä sukkaan myöten ja aloitan purifikaatio-prosessin. Edellisestä kaapeloinnistahan on siis jo hyvä tovi aikaa joten tavaraa on ja riittää ynnä tulee. Mahtavaa, homma paketissa ja asetan käteni paskapöntön kahvalle painaltaen siitä arkisesti. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, ei siis tipan tippaa vettä. Jumalautaperkkele ja joku käy vähän väliä leipomassa oven kahvaa noituen samalla jotain venäjäksi. Astia täynnä eilistä ja nyt pitäisi keksiä jotain aika vilkkaasti. Laitos on siis päättänyt totaalisesti sanoa sopimuksen irti ja tippakaan se ei suostu vettä minulle herauttamaan. Yritän raivokkaasti repiä kantta irti josko mekanismissä olisi jotain yksinkertaista vialla, mutta mitä vielä, kansi on kuin sikaflexillä kiinni jysäytetty! Huhhei ja karpalot valuvat pitkin otsaa, selkää ja persesilimää. Pieni häivähdys onnesta kuitenkin tarjoillaan kun nään saniteettitilassa keltaiset kumihanskat ja muovisankon. Nauran jo itsekkin ääneen, että ei saatana vieläkö tässä piti paskaa rueta käsin mättämään kunnes tajuan, että no NÄINHÄN SE ON TEHTÄVÄ! Eikun käteen vetämään, pari ranteenpaksuista sankkoon ja paperia perään. Vielä pillupuhelimella vähän vauhtia viimeisillä eritteille, sankko käteen ja ovesta ulos. Onneksi kukaan ei ole kyylämässä aivan välittömällä etäisyydellä ja saan survottua tuliaiset parin muovipussin sisään pilaamatta kenenkään juuri alkavaa ruokanautintoa. Paketti muiden roskien sekaan ja alas aterioimaan.

Hui!

Safkan jälkeen iltaa vietetään rommikolan, aliaksen ja muiden viihtellisten seurapelien merkeissä. Alias tuntuu itselle omimmalta valinnalta, sillä enhän ymmärrä edes kysymyskorteista hevonhajun vertaa. Nooh, eit se mitään ja seurailen sivusta käyden välillä täyttämässä lasia, välillä tupruttelemassa mirhamia. Aamulla nukkumaan mennään joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä. Muut vähän laistavat siivouksesta, mutta Katya onneksi hoitaa siitäkin leijonan osan ja puoliltapäivin ei tarvitse kuin sipistellä vähän paikkojen. Vuokraisäntä katsoo silmä tarkkana ja porkkana kovana paikan läpi löytämättä

kuitenkaan aihetta vittuiluun ja poistumme kondosta takuurahat kourassa. Edessä reiska tunninmittainen taksimatka himaan ja hintaa 10e(!?).

Naapurinpuolen tytöistä en voi kyllä juuri huonoa sanaa sanoa. Toki en niin syvällisesti montaakaan tunne, mutta sen mitä olen oppinut, olen siitä pitänyt. Turha suitsuttaminen miehen ja naisen välisestä tasa-arvosta on mielestäni aina ollut turhanpäiväistä bullshittiä ja täällä siitä ollaan samaan mieltä. Pidän siitä, että naiset ovat naisia ja miehet miehiä. Kaupungilla ei liikuta pieruverkkarit jalassa vaan mimmeistä todellakin aistii, että naisellisuus halutaan näyttää myös pukeutumisen saralla ja tämä jos mikä käy meikäläiselle. Joku pelle siellä nyt saattaa ajatella, että maksullisiltahan ne näyttää, mutta näin kapeakatseiseen kantaan tyytyvät voivatkin sitten pysyä härmässä. Miehet avaavat ovet, maksaavat laskut ja monesti kustantaavat seurustelu/perhe-elämään liittyvissäkin asioissa naisen menoja. Ei ole kyse sovinismista vaan siitä, että roolit ovat vain kotimaista käyttäytymismallia selvemmin jakautuneet. Ja ovathan ne tytöt vielä luonteeltaankin niin ihanaisia, jotta mitäpä sitä vielä muuta kaipaakaan.

Liikkuminen Pietarissa kannattavi mieluiten hoitaa metroilla jos mahdollista. Tiet saattavat olla turkasen ruuhkaisia päiväsaikaan, joten lyhyenkin matkan teko voi kestää huomattavan pitkään. Taksien hinnoissa on suuriakin eroja toisten toimiessa aika- ja toisten mittariperusteisesti. Myö luun nostaminen tienposkessa toimii monesti ja niin vieraanvaraisesta sekä yhteisöllisestä porukasta kun on kyse, niin kyyti lähes poikkeuksetta löytyy myös näin. Näin jouduimme toimimaan mm. syksyn reissun lähtöpäivänäni kun bussi syystä tai toisesta ei ottanut meitä asemalta kyytiin. Katya tienposkeen ja parin minuutin jälkeen huomasin jo istuvani 80-lukulaisessa Ladassa. Tummenetut takalasit, turvavyöt sökönä, mittareista vain bensa toimi ja äijä veti niin kovaa rallia keskustan läpi, että heikommalla olisi jo lusikalliset heilahtanut punttiin. Bussi saatiin kuitenkin parinkymmenen minuutin päästä kiinni ja homma toimi niinkuin pitikin.

Mistään äärettömän halvasta kohteesta ei voida puhua, mutta Suomea halvemmalla joka tapauksessa yleisesti ottaen selviää. Rajalla ensikertalaiselle uutuutena vastaan tulee maahantulokortti ja jos vietät yli 7 päivää mestoilla pitäisi lain mukaan mukaan rekisteröidä viisumi tämän ajan sisällä. Se nyt ei kuitenkaan mikään suurempi ongelma ole ja hostellit/hotellit hoitavat rekisteröitymisen puolesta. Porukka läjään, viisumit vetämään ja on thö road!