Vähän meni punttiksen porttieerilla Apan nimen
kirjoitus kiville, mutta hän yrittikin pelekällä voimalla
Ilman herkkää olotilaa, on taiteen tuottaminen tuskallista. Ilman tuskaa ja purkamisen tunnetta ei sieluni avaudu sen enempää itselleni, kuin kenellekkään muullekkaan. On välttämätöntä löytää itsestään ne syvyydet, jotka antavat suuntamerkit tuleville taipaleille. Peruasiat on oltava hallussa, vasta sen jälkeen voi kikkailla.
Reilu kuukausi Pietarissa takana ja tässä elämänvaiheessa yllä mainitut asiat ovat todellisuutta. Vuosien ajan ravintoloissa venytetyt illat alkavat olla takana, ja siityminen seuraavaan fääriin on tapahtunut. Eilinen paatos on vaihtunut aikuisiän kynnyksellä koputtelevaan rutiiniin ja tasapaksuisuuteen. Varma kypsän perunan merkki on, että kotisohva himottaa monesti enemmän kuin alakerran Deluxe thai massage tai sen vieressä lepäävä keskikaljabaari. Menossa olevalta puolen vuoden opintoekskursiolta ei tule jäämään käteen kattavaa kartastoa alueen ravintoloista tai ylipaukkuvia maksa-arvoja, vaan tunnen jo nyt olevani sukelluksessa syvemmälle paikalliseen tajuntaan. Kielen haltuunotto, yhteiselo Katyushan kanssa, kulttuurin opiskelu ja paikallisiin tapahtumiin, paikallisten sekaan dippautuminen tempaavat tajuntani seuravalle koetuksen tasolle, kohti seuraavaa syvyyttä.
Jokainen kyliä hiukan pidemmälle ravannut tietää, että englantia tajuaa sanan edes sieltä täältä, vaikka peruskoulusta ei muuta olisikaan jäänyt käteen, kuin hajumuisto naapurin Sirkan hikisestä pyllyvälistä. Venäjällä tunnen olevani kuitenkin aivan eri piireissä, mihin normaalisti olen tottunut - juuri missään ei puhuta englantia. Turistina toki on helpompi seikkailla, kun tavallisen asukkaan arki on niin kaukana, mutta saavuttuani tänne huomasin, että en olisi löytänyt edes yliopistoni rakennusta ilman gimmafrendin apua. Huhut kuuluisasta venäläisestä byrokratiasta saavat myöskin todellisuuden tutaa, ja niin esimerkiksi kielikurssille pääseminen vaatii visiitin kolmeen eri rakennukseen kaupungin eri puolilla(+kaksi ohilaukausta), joista viimeisessä kävin kolmesti ennenkuin tajusin vasta istuvani ensimmäisellä venäjän kielen luennolla. Ja lastit naamalle heti ensikontaktista lähtien, tottakai. Ei mitään tuntuman ottoa, vaan välittömästi 4 tuntia pelkkää pa russkia, tarkoittaen siis sitä, että opettajankin ulosanti oli lähes pelkästään sitä ihtiään. Ja jutellaan tottakai kohdekielellä kokoajan. Ilman syksyllä käytyä kahden opintopisteen kielikurssia ja satunnaisia henkilökohtaisia opintojani, olisin ollut aivan he-le-vetin hukassa. Nyt edes jostain sai välillä kiinni ja koko ajan tarttumapintaa alkaa löytyä yhä enemmän.
Tosielämän myyntimies - demonstraatio uraa uurtavan
kuorimen tehokkuudesta metrossa
Tämän kertaisen vaihtomestan pääkallopaikkana on Pietarin valtion yliopisto ja epistolana kansainväliset suhteet. Palikkoihin jaettuna viikko-opintoni koostuvat kahdestakymmenestä tunnista venäjää ja kahdeksasta tunnista suhdetoimintaa. Suhteita olen, ja haluan edellleen pitää elämäni keskiössä, vaikka asuinkumppanini kanssa emme aina saavutakkaan yhteisymmärrystä kaikista kolmio- ja neliödraamoihin ulottuvista fantasioistani. Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti.
Muistan kuinka Unkarissa uhmakkaasti kävin lunastamassa salikortin paikalliselle hikipajalle. Onnistuin veivaamaan kaikki seitsemän kerrosta vatsamakkaroitani mestoille noin neljä kertaa ja tuloksena se, että kotopuolessa kovalla, tavoitteellisella huippu-urheilulla haalitut tulokset tippuivat puoleen. Mutta ei senkään niin väliä, koska piru vie olihan se niin mukava reissu! Nyt Pietarissa ollessa kuitenkin liikutaan eri portaalien välillä ja edellisen vaihtoreissun urheilumäärä on tähän mennessä jo triplattu. Halpoja testo-luolia, joissa ei käy samaan aikaan miljoonaa ihmistä Zumbassa ja muussa kikkelinpyörityksessä, on hankala löytää. Etsiminen kuitenkin tuottaa marjaa ja nyt ovat fasiliteetit kunnossa niin sijainnin, hinnan kuin tunnelmansakkin puolesta.
