Parempi arki

"Henkistä jaksamista ja sosiaalisen verkoston luomista tulisi tukea eri keinoin. Vaikka henkilö olisi ollut vaikeassa elämäntilanteessa, hän tarvitsee rinnalleen lähimmäisen, joka ottaa hänet aidosti huomioon."

Nämä sanat ohjenuoranani, olen saanut viettää Pietarissa nyt vajaan kolmen kuukauden ajanjakson. Pitkiä blörinöitä ei ole tullut mihinkään eetteriin kirjoiteltua, koska päivät menevät lähinnä akselilla koulu-sali-kauppa-kokkinurkkaus. Lukuhommiin saisi menemään aikaa enemmän kuin kehtaa käyttää ja erityisesti venäjän kielen kurssilla kärryillä pysyminen tuntuu haastavalta. Reilun kahden kuukauden aikana on nyt plärätty noin 250 sivua kirjoja läpi ja kun henkilökohtaisesti en pääse joka arkipäivä tapahtuvalle neljän tunnin luennolle, on kyydistä putoaminen todellisuutta. Motivaatiota olisi opiskella enemmänkin, mutta kun joka paikkaan nyt ei vaan millään kerkeä. Niin tai näin, tämän kertainen blogipäivitys fokusoituu rakkaan serkkutyttöni pyynnöstä viiteen täällä vietettyyn arkipäivään.

Keskiviikko 23.4.

Aamu alkaa kiirettömästi ilman herätystä paikallisella bodibildinki puurolla. Päivästä kokonaisuutena ei jää paljon jälkipolville kerrottavaa, sillä jo joka viikkoiseksi rokulipäiväksi muodostunut keskiviikko sisältää tälläkin kertaa ainoastaan lukuhommia ja sekalaista himassa näppäilyä. Maanantaina ja tiistaina on käyty luennoilla ja salilla persettä treenamassa, joten hyvällä omalla tunnolla voi tämän päivän vetää lonkkaa. Välillä katsellaan koko perheen voimin venäläistä paritusohjelmaa nimeltänsä "Давай поженимся"(Mennään naimisiin). Hyvää viihdettä ja kielitaitokin saattaa vahingossa petraantua.

Torstai 24.4.

Torstaina luentoja on ihan kaksin kappalein aiheista globalismi ja kylmä sota. Molemmat omassa sarjassaan mielenkiintoisia, mutta tänä torstaina pettymys on suuri kun yliopistolle tunnin matkan teon jälkeen saavuttuani huomaan, että molemmat luennot on peruttu. Toisesta olin jo alunperin tietoinen, mutta toinen tuli vähän puun takaa. Mitäänhän tämä ei haitannut, sillä uudella viisumilla varustettu passi oli joka tapauksessa noudettava samaisesta rakennuksesta viimeistään tänään. Elämään iloa tuo kahden tunnin odottaminen toimiston edessä. Koska vaihto-opiskelijoiden asioita hoitamaan vihkiintynyt neitonen ei lupauksistaan huolimatta saavu, saan passini leidiltä, joka on on ollut toimistossa koko odostusaikani. Passin antaminen kestää minuutin ja punainen Marlboro on välttämättömyys.

Katyushan kanssa miittinki ja päivällinen jossain goddamn ituhippien mestassa nimeltään " Rada & Co". Aikaisemminkin on tullut lärviä täällä näyteltyä ja eipähän nenästä tarvitse pitää kiinni tälläkään kertaa. Halpaa ja hyvää, joten passaa sillon tällön jopa näin vannoutuneelle lihansyöjälle. Salillekin oli kutu, mutta fiilisten pohjalta tulin tulokseen "ei huvita". 

Perjantai 25.4.

Jälleen jätän herätyskellon omaan arvoonsa ja herään yhdentoista korvilla. Aamupalat, vähän lukuhommia ja salille. Sali, missä tulee jumppailtua ei ole mikään hifimiehen unelma, mutta ei siellä kyllä päivisin ruuhkaakaan ole. Saunakin löytyy pukkarista ja 3 kuukauden majurin passi irtoaa hintaan 3750 ruplaa elikkäs 75 egee. Salille lähtiessäni sain kotitaloutemme ruoanlaittopäälliköltä tehtävän ostaa kaupasta lihaa. Kommunikaatiokatkosta johtuen ostan kuitenkin aivan muuta mitä oli tarkoitus, ja niin viivakodinlukijan ohi lipuu he-le-vetin kallista lampaankaretta. 2000 ruplaa kilolta on aika paljon enemmän kuin esimerkiksi 250 ruplaa kilolta maksavat kananrintafileet. Ompahan nyt tämäkin herkku koitettu ja kyllähän se suunmukaista oli, varsinkin kun kyytipoikana oli Baikalin raikasta.

Lauantai 26.4.

Lauantaille on pakattu vähän normaalia enemmän kotikeittiön ulkopuolista toimintaa. Tänäänkään ei lähdön kanssa kuitenkaan kiirehditä, ja niin löydämmekin itsemme äärettömän isosta, miljoonan kaupan ostoskeskuksesta nimellä "Galleria". Käynti kahdessa liikkeessä ja kaikki tarvittava on hankittu. Jostain kumman syystä tiimimme kaikki jäsenet eivät ole tyytyväisiä tähän salamashoppailu-taktiikkaan. Mielialaa päätetään nostaa kivenheiton päässä sijaitsevassa belgialaistyyppisessä olutravintolassa, Gastronomical pub Bruggessä. Lyhyt safkamenu, pitkä olutmenu yhdistelmä toimii ja kyllä kupruilevasta muovimukista nautittu kädenlämpöinen "Amstelin kusi" on kokemus, jonka haluan unohtaa.

Ruokailun jälkeen kahvit matkanvarrelta ja metrolla kohti klubia " Зал ожидания", jossa öögaillaan Oxxxymironin keikkaa. Porukkaa aikalailla ja niin sitä vaan perkules joutuu jo heti verestämään muistoja Hollannin raikkaimpien parissa. Miksi kaikki hanaoluet Guinessia ja Amsteli lukuunottamatta ovat loppuneet? Onko joku kenties kertonut tulostani johtoportaalle aijemmin? Tutkimattomat ovat oluen luo johtavat tiet.

Keikan jälkeen klubi tyhjenee ja jeesailemme artistia roudauksessa. Juna Moskovaan kohti seuraavaa keikkaa lähtee kahdentoista jälkeen ja kun poijjaat on saatu kyytiin, siirrymme vielä pariksi tunniksi juottolaan, jossa otan mm. suvereenisti turpaan pöytäfutiksessa. Laji, jossa olen niin huono, mutta jota on niin kiva pelata.

Sunnuntai 27.4.

Sunnuntaina jääkaapissa ei ole kuin valo ja vaikka kaupat ovat vain muutaman sadan metrin päässä, on haaste siirtymiselle ylivoimainen. Kolme lätkää pitsaa ja mozarellan stigut 1250 ruplaa himaan kannettuna. Aktiivisuuden taso kertoo myös kieltään siitä, että juuri mitään järkevää ei koko päivän aikana ole mahdollista saada aikaan. Maanantaina sikaa otetaan kuitenkin taas niskasta kun edessä on 0830-1900 välinen rypistys koululla(kurssit kahtapuolen Pietarin keskustaa), salilla ja paikasta toiseen siirtymisissä.