Wacken. WACKEN!!! 1.-5.8.2018

Keskiviikko 1.8.

Keskiviikko puoliltapäivin ja näen Reeperbahnin. Näen Bertta Wurstin ja näen Martta Sauerkrautin unessa, jossa halaan heitä käsissäni kaksi litraista Augustiner olutta. Hameet pyyhkivät pitkin lankkulattiaa kun tanssitan heitä vuorovaihdoin hampurilaisen panimoravintolan hämyssä. Jalassani puukengät ja ruskeat nahkashortsit olen ravintolan kuningas Wilhelm kuudeskymmenesyhdeksäs. Saattelen heitä tavernan yläkertaan ja samaan aikaan herään kun perkeleen Wizzairin kone päättää juuri laskeutua. Muistoksi tästä lucidista unitilasta jää vain taskussain Näkin sisään survottu puolikas jauhelihapaketti, jolla nyt ei paljon miekkadueleihin vielä lähdetä. Voi pahkeinen sentään.

Tervetuloa lukijamatkalle Wackeniin. Matkalle, jossa miehistöön on valittu vain kaikkein kovinta sillinkäryä nuuskineet. Saanen esitellä uppoamattoman Titanicimme, jossa ruoria pyörittää tuhannen erikoiskoekokkikoulun mies Henrik "Henri/Markku" Alén, konehuoneen puolella häärii Tampereelta kovalla siirtosummalla hankittu Jari "eikait sitä vielä tänään koneita lasketa alas" Hsissinen, keittiöstä pottuja viskoo kylmäkkömme Markus "kakkoshätä voi koittaa aina" Sissihaissooinen ja hyttiemäntänä muiden makuupusseja on kuorruttamassa minä, Lord "jonkun kuset lenti taas laarilla reisille" Abasso.

Ulos koneesta ja tapaamaan matkan muuta miehistöä. Vanha taistelutoverini Henrik on mitä avokätisimmin kutsunut minut viettämään kanssaan suurinta hevimedallifestivaalia tällä pallolla, ja tästä etuoikeudesta olenkin mitä otetuin. Koko porukalla käsirasvapäivää ja taksiin nouse. Henrikin saksankielentaito tuo mieleeni tavernan hämärän ja Bertan. Olemme pian kokoontumispaikalla A, jossa teemme pikaisen tavaroiden uudelleenjärjestelyn ja tarkastamme netistä tilatut military grade tasoiset teltta-makuupussi-alusta setimme. Neljälle miehelle edellä mainittu setti reiskalla viidelläkymmenellä eurolla per/pers on suorastaan käteisnetonnetonnetonnetto.

Reput selkään ja junalla Hampurin ytimeen kohti Joh. Albrecht-panimoravintellia. Hetkinen, panimoravintola? Piirrän muutaman luonnoksen ravintolan sisätilasta seuraavaa elokuvaani varten ja istahdamme pöytään. Henkan suosittelema sian sorkka hapankaalilla ja vehnäoluella sisäänajaa koneemme vastaanottamaan lisää vastaavanlaisia herkkuja seuraavan neljän päivän ajan. Kriittisimmät saniteettihankinnat apoteekista ja junaan nouse kohti It's a Hoe:ta (Itzehoe).

It's a Hoehen saa matkata Hampurista noin tunnin verran. Päälle vielä reiskan puolen tunnin linja-auto hilpoinen, jonka jälkeen saavumme itse epäpyhimpään, Wackeniin. Kyseessähän on parin tuhannen asukkaan kylä, johon vuosittain pakkautuu reilu 75 000 armottoman jyystön ja sirkkelikitaran ystävää. Tänä vuonna ystäviä löytyi ihan paikallisesta vanhainkodistakin asti, josta pari papparaista päätti vääntää rollaattoriin vähän isompaa pykälää ja karata festareille (no joo tämä itseasiassa osoittautui myöhemmin ankaksi, mutta ajatus kaunis). Leirintä-alue on muuten itsessään aivan helvetin iso, joka johtuu hyvinkin pitkälti kylän vähintäänkin rajallisesta majoituskapasiteetista.

Ammumme lerinnän portista sisälle ja aloitamme sopivan leiripaikan zuumailun. Sinäänsä kriittinen tapahtuma, sillä seuraavat neljä päivää tullaan viettämään kyseisessä lokaatiossa. Ei aivan pääkävelyurien vieressä, ei paskahuussin takana, ei hevonpersiessä itse festarialueesta, onko suihkut lähellä, oliko minkään näköistä varjopaikkaa saatavilla, odottaako teltan vieressä 10 kilowatin agrigaatti käyntiin polkaisemista ja miten vittumaisen näköisiä naapureita ympäristöstä löytyy. Moninainen prosessi kaikenkaikkiaan siis. Olemme kuitenkin liikkeellä sen verran aikaiseen (festarit alkavat täydellä teholla vasta seuraavana päivänä), että emme vielä tiedä tulevista telttanaapurien mulkutuksista mitään ja valitsemme paikan muita kriteereitä silimällä pitäen.

Muutaman kympin telttojen läjäys osoittautuu idioottimaisen helpoksi ja suuntaamme kohti rannekkeiden vaihtoa ja öölihanoja. Vartin verran jonossa rannekkeen vaihtoon, josta saamme pienet festarinyssäkät ja seuraavalle kojulle noutamaan tämän viikonlopun tärkein elintarvike, kylmä olut. 4e/0,4l hiivasta on kohtuullisen sopuisa hinta, mutta eihän näitä nyt kokoajan voi täältä kojuilta imeä. Lähdemme kauppaan. Wackenin leirinnän ulkopuolisen kylän pääkatu on jo festarialue sinäänsä. Kyläläisten pystyyn laittamia pop-up baareja vieri-vieressä ja ihmisolioita valuu molempiin suuntiin kuin märkää mutaa. Lämmintä ei ole kuin kevyt +30 astetta ja kaikilla tuntuu olevan matka tottakai tien toisessa eli väärässä päässä sijaitsevaan markettiin. Ostamme pienoisesta Erikasta pari lavaa keskiketterää, pari patteria vesijuomaa ynnä ruokatarvikkeita. Pakkaamme koko komeuden jo aiemmin hyväksikäyttämäämme seittemän markan nokkakärriin. Paketti pysyy hyvin läjässä koko kadun kunnes saavumme leirinnän portille. Tässä vaiheessa piru saa otteen kärriä vetävästä Henri Alénista ja hän lähtee juoksuun. Ässämäen EK:n selkäytimeen ruiskutetut karttamerkit näkyvät nopeina, vaakatasoon hakeutuvina liikkeinä, joka kostautuu kärrimme levitessä 60:neen eri osaan. Saarnaajamies saapuu paikalle ja aloittaa monologin saksaksi joko omista seksuaalisista fantasioistaan tai raamatusta. Keräilemme tämän tahdittamana rippeitä jätesäkkeihin ja naurattaa niin perkeleesti. Enemmän tulee tässä kuuma kun vielä kertaakaan muuten koko päivän aikana.

Koko Wackenin festarialue ei näin keskiviikkona ole vielä auki, mutta pari varteenotettavaa artistia kerkeämme teltassa käydä pälyilemässä. Backyard Babiesin keikka - aivan ok, mutta Sepultura jotenkin jätti paremman maun, vaikka biiseistä ei ollut käytännössä mitään hajua. Rumpali veti kannuja aivan saatanan kovasti ja siinä ei varmaan keikan aikana yksi pari vispilöitä riittänyt. Hyvää rytmistä jytinää monessa kohtaa ja meno oli aivankin kohdallaan. Laarilla ei jostain syystä ollut ruuhkaa kun puolet lavatorioalueesta tulvi kusen ja mudan sekoitusta. Vielä varmaan vähän viemäreissä hienosäätöä näin festareiden alla. Jos ei jalat kastunut vielä kusilammikoissa, niin onneksi viereiset kaverit laarilla laskettelivat sellaisella paineella, että tukkakin kastui. Sepulturan jälkeen noin kello kaksitoista reikäleipä luomme lyhyen katsen Mambo Kurtin käsittämättömään yhden miehen pläjäykseen, joka tulee lähes joka päivä, ja painumme pehkuihin.

Torstai 2.8.

0800 ja tunnen kuinka karpalot valuvat saunaksi muuttuvassa teltassa pitkin otsaluuta. Alén alkaa myöskin pyöriä levottomasti ja viereisestä teltasta kuuluu duon Sissihaissooisen & Hsissisen mylvintää. Teltasta ylös nouse ja  ja grilliä tulille. Aamupala kattauksesta löytyy Bratwurstia, leippee, suolakurkkuja ja tietenkin olutta. Mielihyvä valtaa kehoni tässä syntisessä tilassa, jossa avaan oluen heti herättyäni. Pojat jäävät levittelemään rasvaa ja meikäläinen lähtee suunnistamaan kohti suihkuhuoneita. Hien, pölyn ja aurinkorasvan kombo tosin pitää ainakin naarat lähietäisyydeltä pois, joten tästä kullanarvoista vinkkiä kotipuoleen kun seuraavan kerran allekirjoitetaan Wackenin lupa-anomuksia. Tähän jos vielä on heittänyt hitsautumisen pelossa Bebanthenia ruiskautuksen nivusiin, niin aijai. Gimme all your loving.

Aamutoimien jälkeen lähdemme uudelleen kohti Erikaa. Tällä kertaa kiikarissa on erilaisia kesävarusteita kuten hattuja, tuoleja ynnä kylmälaukku. Olut on huomattavasti suunmyötäisempää viileänä ja wurstia tarvitaan kipeästi lisää. Kojujen kumppareita katsellessa tulee mieleen, että on se vaan kiva ettei kuse vettä taivaalta tänä vuonna. Viime vuonna liejua on nimittäin ollut sitä ja tehden koko alue täynnä. Ja on muuten vielä mainittava, että menisi vaikka tällä kylän päätielläkin pelkästään pari päivää mutkattomasti. Milloin saadaan Suomeen kotipihoihin pop-up baareja? Ei ikinä.

Uudet tuolit käyttöön, wurstia grilliin ja olutta auki. On vaan notta mukavaa vaikkei yhden yhtä artistia vielä tänään olla nähty. Ruoan jälkeen pienet kauneusunet ja kohti aluetta. Ensimmäisenä kiikariin osuu jo uransa ehtoopuolella monessakin mielessä oleva Vince Neil. Kuulemma keikan viimeiset 4-5 biisiä, jotka ovat kaikki Mötleytä ja pakko myöntää, että vähän jää kaksijakoiset fiilikset. Hyvinhän se rullaa, mutta vanhalla ruunalla ratsastus haisee vaan tässä tapauksessa omaan nokkaan persielle.

Vincen jälkeen jäämmy väijymään myöskin päälavalla (joita nyt oikeastaan on kaksi) muniaan puristelevaa Schneiderin Dirkiä. Vaikka miehen tuotanto on itsellä melko pimennossa, niin meininki ompi melkoisen hyvä. Lyöttäydymme myös Elävän Musiikin Yhdistyksen kyydeillä tulleiden suomalaisleidien seuraan. Härmästä on tultu kuulemma kolmen linjurin vahvuudella ja matkan tuuttaamiseen per suunta on mennyt pari päivää. Eli henkilökohtaisesti kärsisin jo tässä vaiheessa turneeta armottomasta deliriumista. Vieläkään ei tarvitse persettään liikauttaa kun samasta paikasta näkee seuraavaksi tulittavan Puolan kotikontujen Behemothin. Muutama ralli, jotka tiedän entuudestaan laittavat pään rytmikkääseen eestaas liikkeeseen, mutta jokin tästä puuttuu. Ei tarpeeksi kovaa tulitusta ja vähän turhia tunnelmointeja välissä voi olla ongelmani. Mutta pitsansyönnin ja kaljanjuonnin ohessa seuraili mielellään miten kesä-iltapäivässä taittuu vihainen bläkkisjööti.

Behemothin jälkeen siirrymme alueen toiseen reunaan kohti Wastelandia, josta löytyypi muutama lava lisää. Tännehän on siis tultu meikäläisen toiveesta katsomaan artistia nimeltä Exit (only) Eden. Neljä mimmiä laulamassa kaiken maailman hittibiisejä hevitaustoilla. Ei toimi ja yksi kappale riittää. Kello alkaa repiä kohti kymmentä ja siirrymme päälavan suuntaan vilkuilemaan Danzigia. Edellisen artistin kanssa festareiden paskimmasta keikasta vastaa valitettavasti Glenn ystävineen. Jotenkin todella väsynyt ja potkuton meno, mitä ei ainakaan välispiikeillä pelasteta. Danzigin jälkeen ynnäilemme vielä Judas Priestiä, mutta veto alkaa olla jo sen verran poissa, että Painkillerin ynnä muut keikan loppupuolen värssyistä joutuu kuuntelemaan leirinnästä.

Perjantai 3.8.

0800 ja perkele miten kuuma taas. Karpalot valuvat pitkin jokaista silimää ja ulostaudun teltasta kosteana, lantioni ollen verhottuna vain viikunanlehteen. Näen naisten juoksevan minua kohti. Otan esille kylmälaukusta Bratwurstit ja rikittelen grillin päälle. Nyt tuohon vellovaan ihmismereen liittyvät myös miehet. Ennen kuin massat saavuttavat minut, olen syönyt jo Bratwurstini ja teleportannut itseni suihkutilaan.

Tänään onkin pitkä perjantai. Parit ohraiset naamaan teltalla ja klo 11 kohti Amaranthen keikkaa. Sole paistaa ja jengi hymyilee. Vaikka en itse artistin musasta paljoakaan välitä, menee ruottalaisten hevipoppi melkoisen kivasti kalian kylkiäisenä. Lavan edustalla zuumailevan kameramiehen intressitkään eivät jää hämärään, kun äijä kuvaa parin metrin päästä laulaja Elizen haarukkaa aivan huolella keikan loppupuolen. Liekkö muutkin aistilliset nautinnot jo välittyi tuolta

matkalta?

Klo 12 tuntumassa siirrymme päälavan edustalle nautiskelemaan Cannibal Corpse yhtyeestä. Keikka alkaa slovarilla. Eilinen Behemoth ei vielä tarjonnut tarpeeksi brutaalia osastoa, mutta miten käy jenkkien. Aloituskipale "Code of the slashers" jyrisee hyvin yli ja alun hempeilyn jälkeen päästäänkin itse asiaan. Myös paikallinen senioriosasto on saapunut keikalle. Arviolta kahdeksankymppinen täti saapuu mitä ilmeisemmin tyttärensä kanssa pyörätuolilla mestoille. Taustalla soi "Stripped, raped and strangled" kun mamma taivuttaa sormensa pirunsarviksi. En tiennytkään, että saksalaisista löytyy tämänkinlainen marginaalifanikunta. Viimeisenä klassikkona "Hammer smashed face" ja samaan aikaan naamaan kojusta hyvinkin keskinkertainen hampurilaiselämys.

Kipot täyteen ja päälavan kanssa aivan samassa rivissä olevan louder lavan edustalle kyyläämään Dark Tranquillityä. Ikävästi samaan aikaan piällekkäin sattuu Amorphis viereisellä lavalla, joten pienen vaihdon joutuu puolivälin tienoilla tekemään. Joutsen Tompan välispiikeistä puuttuu kyllä vähän poweria ja jotenkin olin haistelevani jo samaa aiemmin Ilosaarirokissa. Soitin-ja laulupuoli pärisee kyllä hienosti, mutta mehu puuttuu väleistä. Amorphiksen jälkeen ei muuten vieläkään pääse lepuuttamaan kun heti perään viereisellä päälavalla hanurista pärähtää Korpiklaania. Käsittämätöntä miten sakemannit voivat osata sanatkin tältä artistilta ja Suomessa nipin napin porukka tietää koko pumppua. Ja porukkaa luonnollisesti aivan helvetisti. Olihan toisaalta Eläkeläisetkin pitkään Wackenin vakiovieraita ja juhlaväki osasi huutaa vain "HUMPPAA HUMPPAA" kappaleitten välissä.

Kello reiskan kolme iltapäivällä ja siirryn muuta jengiä ennen leirintään. Pakko päästä jaloilta pois, sillä kuudesta eteenpäin on koko ilta taas tulitusta. Keskiviikkona ja torstaina tuli muuten molempina ihan vaan seisoskelunkin lisäksi reippaat 20 000 askelta tallattua. Varjopaikan löytäminen osoittautuu haastavaksi ja karpaloralli pitkin kehoni uomia jatkuu. Torkun puolisen tuntia ja jätkät saapuvat paikalle. Tuolia ja telttapatjaa mukaan ja suuntana miellyttävämmät torkuntamättäät. Leirinnän sivusta löytyy puskan vierestä lääniä, mutta miinuksena voisi laskea tuulen mukana vähän väliä nokkaa kiusaavan kusen hajun. Ei haittaa ja torkumme seuraavan tunnin.

Kello kahareksantoista-yksiviisi ja lauteille saapuu kotoinen Children of Bodom. Silloin tällöin olen äijien livekuntoa internetin videoaineistoista väijynyt ja tänä vuonna tunnutaan olevan iskussa. Olen oikeassa. Vähän sieltä täältä nappaileva setti pärisee aina kulkusten takimmaisessa nurkassa asti ja iloisia yleisösurfareitakin riittää jonoksi asti. Välillä yllättää kun takaraivoon osuu jokin ihmisjäsen ja seuraavaksi yrität käsien varassa liu'uttaa eteenpäin hikistä keskivartalolihavaa miestä, jolla on jalassaan vain mustat tangat.

Are you dead yet?

In your face

I worship chaos

Blooddrunk

Angels don't kill

Needled 24/7

Hate me!

Every time I die

Downfall

Hate crew deathroll

Towards dead end

Bodomin jälkeen burgerille vie tiemme. Tällä kertaa burgerieväs näyttää jo paljon paremmalta ja tilaammekkin biffin tuplana. Ei ilmeisesti kuulununt menuun kun myyjä raapii päätään ja miettii paljon on 2+2 euroa kun biiffiä onkin kertaa kaksi. Ei sen puoleen, omakin aivotoiminta on ollut jo pitkään perunan tasolla kun puhutaan matematiikasta. Burgerikojun vieressä soi humppa, joka osoittautuu Trollfestiksi. Itsehän olen kohtuullisen suuri pc pelien ystävä, joten tässä välillä nenätykset kohti sitä, sillä tänä vuonna tätä kansamme kastia kestitetään ensimmäistä kertaa ESL:n (Elecrtonic Sports League) teltalla. Paikan päältä saa tietenkin kalijjaa ja isoilta screneiltä voi seurata selostajien rupattelemina pelejä kuten League of Legends, Player Unknown's Battleground ja DOTA 2. Saksankielinen selostus hieman vaivaa kun oma taito rajoittuu johonkin Scheissen ja Ich komme:n väliin, mutta aivanhan tätä on mukava aikansa kuluksi tsiigailla.

Gello 2100 ja olemme aikalailla givoilla öögailubaikoilla Nightwishin keikalla (keikka löytyypi linkin takaa https://www.magenta-musik-360.de/nightwish-9208205928595094858). 90 minuuttisen keikan aikana surffaajia on taas vähän väliä ja hikiset nahkatankaukot ovat muuttuneet kivan näköisiin metallimimmeihin. Aijai, tämäkin vielä ja kaikille aisteille tarjoillaan hunajata. Pirun hyvä keikka ja kannattaapi vaikka alta olevasta videosta käydä lähemmin fiiliksiin tutustumassa. Keikin jälkeen jalat on taas sitä mieltä, että tauon on tultava ja nokka kohti telttaa. 

Päivän kestävä seisoskelutuokio suorassa auringonpaisteessa on melkoinen haaste. Ei kiinnosta edes alkomahoolia tankata isolla suuttimella. Reiskan tunnin paussi ja jälleen kentälle, tällä kertaa In Flamesin pariin. Ja perään vielä Ghost. Kello melkein 0300. Pieni väsy ja zombina teltalle. Seuraavasta päivästä en aio kirjoittaa mitään. Kerron sen videoilla ja kuvilla, koska mehu on loppunut niin kirjoituskoneesta kuin ukostakin.

Lauantai 4.8.

 

Lisää vöitä ja nahkurin orsilla tavataan!