Huippu-urheilijan päiväkirjat - Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy

To 10.5. - ma 14.5. – Jyväskylä & Helsinki

Neljän viikon rypäisyni alkaa lämmittelykierroksella kotoisessa Suomessa. Kohteiksi on valittu aina laiminlyödyt sukulaiset ja ystävät, joille ei muka ikinä ole aikaa. No nyt on ainakin hetken ja jälleennäkemisistä tehdään totta. Monihan tykkää ympätä reissukalenterinsa niin äärettömän täyteen, että kusitauotkin on suunniteltu minuutin tarkkuudella, mutta itseänihän tämän tyyppinen ei kiinnosta ei sitten ollenkaan. Suuria linjoja vähän sinneppäin ja pitkävetoa pienin panoksin.

Kööpenhamina ja nahkurin orsilla tavataan

Jyväskylä ja treffit rakkaan serkkutytön kanssa ovat ensimmäisenä listalla. Bussilla mestoille, etupenkkipaikka tuohenkatkuisesta bemarista ja kämpille viettämään aikaa Rauhan kanssa. Safkaamista, rupattelua sukulaispariskunnan kanssa ja rentoa olemista. Eipä sitä nyt juuri muuta tarvitse. Keskustelu velloo jossain bisneksen ja jääkiekon välimaastossa kun totean taas kerran kuinka keltaisella nokalla sitä ollaan liikenteessä. Serkun äijällä on niin paljon tiukemmin narut käsissään. Hennot pyörähdykset yöelämässä ja lauantaiaamuna isolle kirkolle.

Helsingissä tavoitteena on moikata jo viimereissun lähtötunnelmista tuttua Niklasta ja poikamieselämä sen vaatimissa puitteissa toteutetaan. Kuppikierros Kalliossa, rapsuttelua kämpillä, lätkää ja company of heroesin paukutusta. Aika mehevän mukavaa oloa aina tiistaiaamuun asti.

Ti 15.5.- pe 18.5. – Kööpenhamina

”Ei ole Kööpenhamina kuin ennen”-laulun raikuessa ohtaluussa, saavun Helsinki-Vantaalle. Muutaman tunnin yöunien jälkeen jumitus on hienoinen, mutta ongelmitta onnistun taistelemaan itseni sisälle Norwegianin koneeseen. Lennothan(4kpl) tälle koko reissulle kustansivat 180e, mikä on suorastaan naurettava hinta. Yksi reteä simantäytteinen viikonloppu ja sillä mennään jo muutama tuhat kilometriä. Norwegianilla homma toimii saumattomasti ja matkalaukkukin on noutohihnalla ennenkuin itse sinne kerkeän.

Hoosianna, Davidin poika

Saatuani arvottua metrotiketin masiinasta suuntaan kohti Christiansseenin vapaa-kaupunkialuetta. Ensitunnelmat mestoista ovat turhankin lähellä Suomea, jonka totean viimeistään hörppiessäni viiden euron kahvia. Jeesuskallis reissu tulossa mutta paskat siitä, jos rahaa on sen täytyy näkyä. Hotellin löytäminen osoittautuu jälleen yhdeksi Via Dolorossaksi. Minkä helvetin takia kylttiä mestasta ei voi laittaa oveen tai edes kertoa ovi summerissa, että nyt olet perillä Uuno. Osoite kyllä löytyy vaivattomasti ja seilattuani hetken katua edes takaisin ammun arvalla sisälle yhdestä ovesta ja vaeltelen Hoo Moilasena ympäri hotellihuoneiston käytäviä. Paikkana  Rent a room Copenhagen ja hetken äimistelyn jälkeen löydän paikkaa pyörittävän Dimitrin. Hotellin valintaperusteinahan luonnollisesti olivat sijainti ja hinta, mutta myös barokkia hönkivä sisustus. Pakko ottaa hetki rennosti ja laitan itseni levyksi .

Mitäs täällä Kööpenhaminassa nyt sitten on näkemistä? Ennakkotiedot rajoittuvat lähinnä miehiä kalastelevaan merenneitoon, jonne suuntaankin ilman enempiä tiedusteluja heti nokosten jälkeen. Arkkitehtuurista kun niin älyttömästi tiedän nii sanoisin, että tietyistä rakennuksista voi astia keskiaikasta kasarmitunnelmaa. Japanialaisia, kinkkejä ja muita turisteja bussilasteittain. Tietämättäni saavun kylän kovimmalle vetonaulalle, merenneidolle, jonka hienoutta en kyllä millään pysty käsittämään. Mimmi kivellä rannassa ja porukka on aivan pähkinöinä kameroidensa kanssa. Huhhei. Vieressä olevan linnanpihan kautta kohti jokaisesta isommasta pitäjästä löytyvää ostoskatua ja juna-asemaa. Ehkä paras idea ikinä ottaa reissulle uudet kengät ja jalat huutavat hoosiannaa kun vielä kirsikkana kakun päällä muljautin vasemman polveni suolla juostessa lähelle pyörätuolikondista.

Periaatteessa syy miksi olen Kööpenhaminassa on unkarilainen Judith. Tapasimme viime syksynä Budapestissä Rammsteinin keikan jälkimainingeissa, Filtterin baaritiskillä, jossa olin kyselemässä taksia numeroa, jotta poikain kanssa pääsisimme yökylpyläbileisiin. Judith kuuli aikeemme ja valaisi meitä mahdollisista homobileistä kyseisessä paikasta. En oikein tiennyt ollakko innoissaan eli ei, mutta lopulta homosävytteistä keskustelua jatkuu niin pitkään, että eihän siitä enää mihinkään keretä. Joka tapauksessa hän houkuttelee meikäläisen Kööpenhaminassa olevaan Zombi Crawl-häppeningiin, joka sattuu sopimaan kalenteriini oikein mukavasti. Nappaan mimmin juna-asemalta matkaan ja siirrymme hotellille.

Olen varustautunut reissuun parilla pullolla henkilökohtaista lempi(lemmen)juomaani, yhden tähden jaloviinaa. Toinen Judithille ja vastalahjana saan pullot Unicumia ja Härän verta(Egri Bikavér, erittäin hyvä unkarilainen punaviini) sekä kirjan vadelmavenepakolainen. Otan ensipuraisun kirjaan, joka väistämättä laittaa hiukan hymyä huulille kertoessaan suomalaisen miehen rakkaudesta Ruotsiin ja ruotsalaisuuteen. Vähintäänkin kyseenalainen aihe siis. Illantullen otamme kävelyn lähihoodeilla ja tsekkailemme Christiansseenia, jossa ei kovin kaukana Amsterdamin tunnelmista olla.

Keskiviikko ja Zombiecrawl, syy miksi mestoilla ollaan. Nukkuminenhan on meikäläisellä monesti asialistan kärkipäässä ja niimpä jäseniä venytelläänkin aina puolille päivää asti. Ravintoloissahan täällä ei kokoajan ole vara juosta ja niimpä kokkailemmekin itse hotellin keittiössä. Aikaa tuhraantuu turhankin paljon ja kohta alkaa olla jo pirun kiire laitella meikkejä naamariin ja lähteä kohti Kööpenhaminan katuja. Jätän meikkauspuolen kokonaan Judithin konnolle ja istun tuoliin Unicum seuranani. Jostain hämyisestä pikkunoitien liikkeestä hommattu turpa ruvelle-paketti ei ota toimiakseen millään osa-alueella, mutta onneksi vanha kunnon armeijan talvicamo ja kirsikan makuinen hyytelö saavat aikaan edes kohtuullisen tyydyttävän tuloksen. Mutta ongelma # uno on nyt se, että crawlille lähdöstä on myöhästytty auttamattomasti. Tästä kuitenkin paskan vertaa välittämättä täytämme kassit Carlsbergilla sekä Tuborgilla ja lähdemme laahustamaan kohti Pumpehusetia, mistä leikin on tarkoitus alkaa. Tapahtumalla on Facebookin mukaan tuhat osallistujaa, mutta selvästikkään kaikilla ei tietoa tästä ole vaan muutama lusikallinen paikallisten puntissa on totta kävellessämme kaupungilla. Löydämme paikalle ja huomaamme että paskaahan tässä on haukattu kun ketään teemaan sopivaa ei paikalla näy. Pari baaria ja säälittävästi häntä koipien välissä sikatuutissa himaan. Torstaina aika pitkälti sama turistitouri Judithin kanssa mitä tein jo keskenänikin tiistaina.

Pe 18.5. - ma 21.5. - Torup

Olut on jostain syystä aina ollut lähellä sydäntä ja tämän innoittamana suuntaamme matkamme kohti Kööpenhaminan Carlsbergin tehdasta. Kamat on jätettää junan aseman lokeroon, koska hiki lentää jo muutenkin aivan tarpeeksi. Tavallaan ennalta on jo tiedossa, että itse kaljan panemista ei tulla näkemään, mutta pikaisen historiakierroksen jälkeen nautimme pari kupposellista panimotuotteita. Toimii aina ja kipsan kautta kautta Jägerit ja Smirnovit piristämään tulevaa junamatkaa Svärjeen.

Mistä helvetistä kumpuaa tämä rakkaus George Michaelin musiikkiin? Aina, joka paikassa ja milloin vaan homma toimii. Junamatka taittuu punaviiniin, oluen ja hyvän panomusiikin parissa, mikä laittaa väkisinkin hymyn kastepisteeseen asti molempien kasvoille. Aijai. Silmät lepäävät, mieli lepää ja maisemat ovat ihanaNaiset. Aika lähellä Suomalaista tunnelmaa mennään luonnon osalta, mikä nyt olikin odotettavissa. Päämääränä on Judithin asuinkolo Torupin kylässä(öbaut 1000 personer) ja perjantain villiyöelämä suorastaan hyökkää iholle tarkoittaen totaalisen kuollutta atmosfääriä. Kämppäkaverinaan unkarilaisella ystävällämme  on jollain käsittämättömällä saksalaisella nimellä varustettu mieshenkilö.

Torupin äärioikeistosiipi

Luomet tuntuvat kokoajan painuvan kiinni olipa tilanne mikä hyvänsä ja otankin unta palloon suurimman osan Torupissa oloajastani. Viikonloppuna käymme heittämässä pari 10km kävelylenkkiä ja  kokkailemme vegaanisafkaa, mikä ei juuri lihallisiin iloihin mieltynyttä kehoani lämmitä. Teemaan sisältyy myös Suomen häviöitä telkkarista ja perseelleen meneviä vetoja.

Maanantai-aamuna tilanne kiristyy jännittäväksi kun kuntoani ja lompsan nyörejä koetellaan oikein toden teolla. Bussi Torupista Halmstadiin on vartin myöhässä ja raivokkaasta juoksemisestani huolimatta juna livistää juuri nenäni edestä ohi. Scheisse! Eipä siinä muuta, mutta lento Malmöstä Budapestiin olisi kiva napata. Hyppään tuntia myöhemmin lähtevään junaan ja päräytän Malmöön juna-asemalta taksilla lentokentälle mistä kärsin noin 50 euroa. Jeesus, että on kallista, mutta koneeseen keretään ja maksimaalinen ravintolakokemus Budapestin keväässä on koittava pian.