lauantai 9. tammikuuta 2016

Gdańsk - Tästä puuttuu tonni

Muistaako joku kun mainitsin, että turpaan saaminen ja häviö kuuluvat pelin henkeen? Tässä kirjoituksessa tulee tarina mitä en toivo kenellekkään muulle tapahtuvan. Kokemus, joka jää mielellään viimeiseksi sarallaan. Vaikka itse olen tälläkin reissulla pitänyt kirkkaana mielessä, mitä suurinpiirtein kannattaa tehdä ja mitä ei, niin lankean silti klassiseen kuoppaan.

Viettelen uudenvuoden seutua kotosalla näppäilen niitä näitä uudessa, erittäin mukavassa asunnossani. Vaikka jälkipolttoja on vähän havaittavissa, on oloni toiveikas ja odottava uusien haasteiden ollessa aivan nurkalla. Illan iloksi päätän käydä muutamalla olusella lähikuppiloissa. Tapaan jälleen mahtavan monihenkisen suomalaisporukan Seinäjoelta ja vesi valuu silmistä naurun raikaessa vaikka minkälaisen kaskun tahdissa. Länsisuomalaisilla lähtee vielä lento mukavasti aamulla, mutta sitä ei ainakaan herrojen janosta voi aistia. Tanssilattia vetää uusia tuttavuuksiani paikallisen rockpubin syövereissä kellon lähestyessä kahta. Päätän itse vielä käydä Coolturassa nojaamassa tiskiin parin juoman verran, mikä osoittautuu mahdollisesti koko tulevan vuoden huonoimmaksi päätökseksi.

Työkkäri kuriin!
Musiikki raikaa ja istuskelen tiskillä selaillen arkisesti puhelintani. Porukkaa on vähän ja välillä joku käy tilaamassa juoman, siirtyen sen jälkeen kohti omaa loosiaan. Viereeni tulevat tilaamaan myös kaksi puolalaista, hyvin normaalin näköistä mimmiä. Kysäisen puhelimen selailun ohesta mahdollisesta illan miellyttävästä kulusta ja vaihdamme muutaman sanan. Pirkot siirtyvät pöytäänsä ja hetken päästä saan kutsun liittyä seuraan. No mikä ettei, ketään paikallista en vieläkään tunne ja kyllähän juttuseura yleensä maistuu. Istuskelemme pöydässä parin tunnin ajan, rupattelemme niitä näitä uusien ystävien antaessa itsestään oikein mukavan kuvan. Niin mukavan, että vaikka olen jo halukas siirtymään kotia kohti, tytöt saavat vielä minut houkuteltua käymään tuopposella muutaman korttelin päässä. Virhe. Iso virhe.

Kaikkien tiedossa varmasti on, että turistipaikkojen läheisyydessä on aina sisäänheittäjiä jos ja vaikka minkälaiseen rihmabaariin. Tässä vaiheessa alkaa katketa filmi ja seuraava kaksi tuntia on muutamaa kuvaa lukuunottamatta täysin pimennossa. Epäilys ylimääräisistä aineosista öölin seassa alkaa hiipiä tajuntaan. Huomiona myös, etten ikinä yleensä pidä korttia mukana liikkuessani ulkomailla. Nyt se kuitenkin on jäänyt taskuun, koska käteinen raha oli ensimmäistä kertaa viikkoon päässyt loppumaan. Kävelemme sisälle johonkin ravintolaan vain huomatakseni hetkeä myöhemmin, että mimmit eivät hävinneetkään lavatorion puolelle, vaan vaatetuksen vähennykseen. Ei perkele. Muistan todenneeni tytöille useamman kerran, että "fuck this is not what I want". Seuraava muistikuva kun herään iltapäivällä kotoa ja mielessä on, että nyt ei ole kaikki aivan kohdallaan. Tsekkaus tilille ja koko debitin puoli on huuhtounut pois. Myöhemmin selviää, että kaikki nostot on tehty minuutin sisään vähän ennen kello kuutta, ensin koittaen vähän isompaa summaa, sen jälkeen pienempiä. Miksi helvetissä olisin itse halunnut käyttää korttia, kun käteistäkin hyvä tukku oli? Tähdet ovat siinäkin mielessä nyt asennossaan, että ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin tililläni on ihan rahaakin. Kaikki tavarat ovat tallella ja cäshiäkin löytyy yhden ryppyisen sataslotisen verran pers'taskusta. Jännä juttu, että kolikot eivät ole kelvanneet. Sunnuntaina on niin kova vitutus, etten toista ihan hetkeen muista. Paria banaania lukuunottamatta en pysty syömään, enkä tosin myöskään nukkumaan tuntia enempää koko yönä. Enkä myöskään juuri seuraavanakaan. Ruoska viuhuu kohti omaa hyväuskoisuutta.

Asiaan tarkemmin tutustuttuani selviää, että samaisia korttivedätyksiä on tehty Glamourin tiloissa aijemminkin. En siis tiennyt edes paikkaa, missä olin ollut kunnes asiaa pankilta tiedustelin. Selviää myös, että kyseinen korkeantason silimänpyörityspaikka ei ota maksuja ollenkaan creditillä. Fiksua, niin ei voi myöhemmin luottovarauksiakaan perua. Pieniä muistikuvia myös palailee, kun arvuuttelen miten rahat ovat tililtäni lähteneet. Todennäköisenä pidän, että minua ei ole päästetty ulos ennenkuin korttimaksun teen(kortti nimittäin oli sievästi lompakossa kotiin tullessa) tai/ja drinkeistä on veloitettu vähän normi koffia enemmän. Tarinat ja kuitit mahdollisia virallisen tahon vierailuja varten on myös suurella todennäköisyydellä kunnossa. Soittelin myös konsulaattiin ja kyselin aiheesta. Kolme juttua on parhaillaan venymässä, joista parhaassa parin vuoden oikeustoimet takana. Noh, lohdutuksen sanoina, että porukalla on mennyt yleensä monia tuhansia ja huomattavasti isompiakin summia kyseiseen vedätykseen. Toivottavasti rahalla sai edes yhden Barry Whiten tai pari tuntia rietasta läpdäänssiä. Itseäni lainaten: Riskillä.

Muutaman päivän jälkeen alan pikkuhiljaa päästä taas niin fyysisesti kuin henkisestikkin elon syrjään kiinni. Ensimmäinen työpäivä maanantaina ei ala siis parhaissa merkeissä. Tunnin yöunilla ja nollaa lähentelevällä syömisellä ei vaan voi olla parhaillansa. Duunipaikka on joka tapauksessa erittäin hyvä! Työpisteen yhdennestätoista kerroksesta kaupungin ylle avautuvat näkymät ovat sanalla sanoen mahtavat ja työporukkakin tuntuu äärettömän mukavalta. Kaikki auttavat parhaansa mukaan ja oloni on todella tervetullut. Ensimmäinen viikko menee firman esittelyissä, erilaisten lappujen kirjoittelussa, lääkärissä juostessa ja toimeenkuvaan tutustuessa. Työsuhde-edutkin ovat erittäin hyvät ja pakettiin kuuluu mm. yksityinen terveydenhuolto, henkivakuutus ja liikuntakortti, puhumattakaan muualta tuleville tarjotusta muuttopaketista. Firmani toimiston reilusta kolmestasadasta työntekijästä neljä on tällä hetkellä suomalaisia, joilla parilla on vaimokin täältä puolen Eurooppaa.

Kämpästäni muuten vielä muutama sananen. Kaikki alasti esille! Asun siis Gdanskin vanhan kaupungin ytimessä kaksiossa, johon en ilman firman sponssausta olisi kärsinyt muuttaa(about 460e/kk kaikkineensa). Sänkyjä riittää kivasti yli omien tarpeiden, sillä valittavana on 4 eri vaihtoehtoa ja muutenkin residenssissäni on kaikki olennainen, mitä nyt yksin nuoruuttaan elävä miehen alku voi toivoa. Huonekorkeutta piisaa noin viiden metrin verran ja kokonaisuudessaan kalustettu kämppä ei moitteensijaa jätä. Työpaikkahiliponen kestää puolen tunnin verran. Teille kotopuolesta tätä lukeville muuten tiedoksi, että suomalaiset saavat täältä hyvin todennäköisesti töitä, jos vain niin haluavat. Muutama rekrytointipuolen henkilö näin asiasta minulle ilmoitti. Joten jos moinen optio kiinnostaa, niin yhteyttä meikäläiseen, ja annan seuraavan henkilön kontaktiadressin.

Viikko sen jälkeen kun miellyttävä pimentoon vaipunut iltani oli tapahtunut, kävelin Glamourin ohi ja kävin seuraavan keskustelun kadunnaisen kanssa. "-Wanna go to a strip club? -What's the name? -Glamour. -Got ripped off there last weekend, so you think I wanna go again? -.......". Kolmikaupungin (Gdansk, Sopot, Gdynia) menoja kannattaa muuten yleisesti ottaen tsekkailla vaikka seuraavasta linkistä: http://www.pitupitu.pl/en/trojmiasto/. Erään ravintolakeikan yhteydessä paljastuu myös, että Tanssiorkesteri Lossimies on erittäin kovassa huudossa täällä. En voi uskoa korviani kun tiskillä kysytään, että tiedänkö tämän maagisen suomalaisen bändin (käykää vaikka väijymässä Youtuben kommentteja, niin voitte huomata ettei ihan pehmoisesta väitteestä ole kyse)! Kyllä, ja kyseessä olevat tyylikkäät pukumiehet ovat vielä samasta kaupungista kotoisin. Mahtavaa kultturellia vaihtoa!

Iso läjä hienoja uusia tuttavuuksia ja pari pitkälti scheisselta lemahtavaa. En kuitenkaan anna jälkimmäisten pilata uudesta kotikapungistani muodostuvaa kuvaa. Kovia juttuja, kovalla asenteella. Enemmän pitää tulla niskaan, että kamelin kyttyrä taittuu.

Antaudun. Suon itseni avautuvaan syliisi ja olen hellä. Tiedänhän, teet sen myös.

5 kommenttia: