Raiteet alkavat pikkuhiljaa löytyä. Seiskalta ylös, safkat, junalla duuniin(kuukauden lippu vanhan kaupungin ja Gdynian välille 25e), kahvin lipittelyä, 1215 maitobaariin tai muuhun toimiston välittömässä olevaan ravintelliin, lisää kahvia ja neljän pintoja kohti kotia. Iltaisin ei kovin kummoisia puristuksia jaksa tehdä ja niimpä illat menevätkin enemmän tai vähemmän kotona hellan ja tietokoneen ääressä. Miellyttäviä paikkoja muuten nuo maitobaarit. Neuvostoaikaan valtion tukemia kanttiineita, joista saa hyvää kotiruokaa rahalla, jonka vasta puhtaaksinussittu joensuulainenkin pystyy kustantamaan. Puolalaisilla kolleegoillani on oudot makunystyrät, sillä itselläni ei tulisi mieleen ottaa lounaalla mahapaitaa tai smetanassa uivia juustotäytteisiä lettuja. Tästä syystä en myöskään tule kanttiinin jonossa puolalaisten ystävieni perässä, sillä monesti kielimuurin takia on helpompi todeta vain "tak samo", joka tarkoittaa notta sama. Toimistolla kyselläänkin aina välillä meiltä suomalaisilta, että "how was tak samo today?". Kielenähän puola tuntuu melko käsittämättömältä ainakin mitä tulee konsonanttien määrään. Vai miltä kuulostavat paikannimet kuten Wrzeszcz tai Szczebrzeszynie?
Edellisessä kirjoituksessa käsittelemääni rihmabaari-episodiin vielä pienoinen päivitys, vaikka asian jo melko loppuun asti olen omalta kohdaltani käsitellytkin. Niinkuin aijemminkin sanoin, suomalaisia näkyy ja tuntuu erityisesti täällä vanhan kaupungin katukuvassa huomattavia määriä. Männä viikonloppuna tiskiin nojaillessani näin kotimaisen liukuvekselin vilahduksen ja tottakai avasin suuni, että notta "pojat on lähtenä raitille". Hetken aikaa turistuamme ravintolan pihaan viuhahtaa taksi, josta ulosmittautuu seurueen viimeinen jäsen. Herralla on naama vähintäänkin kurtussa ja tiedustelemme sitten toki, että mistä moinen virne. Kuinka ollakaan käy ilmi, että Herra #X on päässyyt nauttimaan samaisesta höyläysnautinnosta, josta itsekkin sain omani jokunen viikko takaperin. Sama baari, kortti lukijaan ja epähuomiossa liian suuren maksun hyväksyminen. Savu nousi X:älläkin korvista, mutta toppuuttelin häntä sanomalla, että "vielä oisit saanut toisen kerran höylätä samaan summaan mitä itseltäni lähti". Ja tarinoita joita, olen saanut lukea edellisen blogikirjoitukseni kommenteista. Yhdeltäkin suomalaiselta oli viime kesänä nielaistu 10k kortilta. Aina löytyy joku, jolla menee huonommin.
Tässä vaiheessa uuteen kotiin asettautumista on ehkä hyvä rueta raapustelemaan karttaa ja kerätä tuoksuja ja teistejä siitä, mitä missäkin on. Tästä eteenpäin tirpaisen johonkin kohti blogia Google Mapsin kartan, johon aina tarpeen tullen lisäilen uusia hyviä ja huonompia kokemuksia eri paikoista. Tällä hetkellä kuvaukset eivät vielä sattuneesta syystä kovin tarkkoja ole, mutta päivitellään ajanmittaan. Paikkojen väliä kannattaa suhata vaikka käyttäen As Taxia. Pari kertaa testattu ja hyväksi koettu. Keskus jopa osaa muutaman sanan englantia, joten välttämättä ei tarvitse tukkia linjoja polskin kielellä. Gdańskista historia, Sopotista bileet ja Gdyniasta safkat. Je!
Salikulttuuriinkin on pintaraapaisu otettu. Eräänä aamuna aikaan 0645 käppäilin Manhattan-ostoskeskuksen ylimmässä kerroksessa sijaitsevalle Tiger-ketjun salille. Sovin sähköpostin välityksellä edellisenä päivänä ilmaisesta treenistä, jonka salin managementti ystävällisesti tarjoili ensimmäistä kertaa paikkaa testaavalle. Respan mimmi ei ollut aivan ajantasalla tästä asiasta ja väittikin meikäläiselle, ettei moista käytäntöä ole tällä salilla ollut kymmeneen vuoteen. Väärin, ja sähköpostia puhelimesta näyttämällä ilmatteeksi sisälle. Vaikka sali on ollut auki vasta 15 minuuttia, alkaa porukkaa olla jo vähän joka nurkalla. Kyseessä on kohtuullisen pieni paikka, missä cardiopuoli koostuu about kymmenestä juoksumatosta ja rautapuoli pitkälti erinäisistä laitteista. Vapaita painoja on aika niukalti kuten myös levytangon kiekkojakin. Jotain kertoo myös se että vaikka en ole viimeiseen kuukauteen juuri muuta tehnyt kuin oikean käden hauiskääntöä, pystyn silti vääntämään ylätaljassa sarjaa lähes koko pakalla. Kyseessä ei ole siis mikään ultimaattinen testoluola, mutta kevyemmät perusjumpathan täällä kyllä onnistuu. Suuremmat odotukset olenkin asettanut Power Pit Gymille, joka nettisivujen ja tovereiden turinoiden mukaan on paikka, jota etsin. Linkkien takaa löytyvistä kuvista ja kuvauksista voi vetää omat päätöksensä. Multisport-kortin duunista saatuani pystyn halutessani kuitenkin höyläämään kaikkia kortin piirissä olevia saleja(myös edellä mainitut), eli kuukausikortteja ei tarvitse mihinkään hommata.
Kämppäni sähkötöistä ei kyllä kummoista papukaijamerkkiä voi antaa. Eräänä päivänä laitoin tietokoneen ja pyykinpesukoneen päälle yhtäaikaa - kaikki valot ja vekottimet hellaa ja jääkaappia lukuunottamatta pimenivät. Eräänä toisena päivänä heräsin aamulla ja jääkaappi ynnä hella olivat pimeänä. Kämpän kaikki kaksi sulaketta on siis kertaalleen poltettu. Mirhamin imeskelyä harrastaville paikalliset kioskit muuten tarjoavat kustannustehokkaan ratkaisun etsiä omaa lempimerkkiään, sillä sieltä täältä savukkeita saa ihan yksittäiskappaleina. Aika kätsää!
Pientä sukellusta paikalliseen musiikkitarjontaakin on tullut otettua. Yhtenä torstai-iltana nautiskelin muutaman sadan metrin päässä asunnostani sijaitsevassa Bruderschaft-kuppilassa Drunk Lamb nimisestä bluesrock orkasta. Levyltä ei ehkä niinkään vakuuttava, mutta livetatsi oli kyllä täyttä timangia. Laulaja ei vetänyt revittelystä huolimatta varmaan yhtään väärää nuottia koko illan aikana. Alta olevalta videolta tyypit.
En vaadi uskollisuutta. Näytä mitä olet. Jos se menee niin, että olen luonasi, emme tarvitse muuta.
Edellisessä kirjoituksessa käsittelemääni rihmabaari-episodiin vielä pienoinen päivitys, vaikka asian jo melko loppuun asti olen omalta kohdaltani käsitellytkin. Niinkuin aijemminkin sanoin, suomalaisia näkyy ja tuntuu erityisesti täällä vanhan kaupungin katukuvassa huomattavia määriä. Männä viikonloppuna tiskiin nojaillessani näin kotimaisen liukuvekselin vilahduksen ja tottakai avasin suuni, että notta "pojat on lähtenä raitille". Hetken aikaa turistuamme ravintolan pihaan viuhahtaa taksi, josta ulosmittautuu seurueen viimeinen jäsen. Herralla on naama vähintäänkin kurtussa ja tiedustelemme sitten toki, että mistä moinen virne. Kuinka ollakaan käy ilmi, että Herra #X on päässyyt nauttimaan samaisesta höyläysnautinnosta, josta itsekkin sain omani jokunen viikko takaperin. Sama baari, kortti lukijaan ja epähuomiossa liian suuren maksun hyväksyminen. Savu nousi X:älläkin korvista, mutta toppuuttelin häntä sanomalla, että "vielä oisit saanut toisen kerran höylätä samaan summaan mitä itseltäni lähti". Ja tarinoita joita, olen saanut lukea edellisen blogikirjoitukseni kommenteista. Yhdeltäkin suomalaiselta oli viime kesänä nielaistu 10k kortilta. Aina löytyy joku, jolla menee huonommin.
Tässä vaiheessa uuteen kotiin asettautumista on ehkä hyvä rueta raapustelemaan karttaa ja kerätä tuoksuja ja teistejä siitä, mitä missäkin on. Tästä eteenpäin tirpaisen johonkin kohti blogia Google Mapsin kartan, johon aina tarpeen tullen lisäilen uusia hyviä ja huonompia kokemuksia eri paikoista. Tällä hetkellä kuvaukset eivät vielä sattuneesta syystä kovin tarkkoja ole, mutta päivitellään ajanmittaan. Paikkojen väliä kannattaa suhata vaikka käyttäen As Taxia. Pari kertaa testattu ja hyväksi koettu. Keskus jopa osaa muutaman sanan englantia, joten välttämättä ei tarvitse tukkia linjoja polskin kielellä. Gdańskista historia, Sopotista bileet ja Gdyniasta safkat. Je!
Kämppäni sähkötöistä ei kyllä kummoista papukaijamerkkiä voi antaa. Eräänä päivänä laitoin tietokoneen ja pyykinpesukoneen päälle yhtäaikaa - kaikki valot ja vekottimet hellaa ja jääkaappia lukuunottamatta pimenivät. Eräänä toisena päivänä heräsin aamulla ja jääkaappi ynnä hella olivat pimeänä. Kämpän kaikki kaksi sulaketta on siis kertaalleen poltettu. Mirhamin imeskelyä harrastaville paikalliset kioskit muuten tarjoavat kustannustehokkaan ratkaisun etsiä omaa lempimerkkiään, sillä sieltä täältä savukkeita saa ihan yksittäiskappaleina. Aika kätsää!
Pientä sukellusta paikalliseen musiikkitarjontaakin on tullut otettua. Yhtenä torstai-iltana nautiskelin muutaman sadan metrin päässä asunnostani sijaitsevassa Bruderschaft-kuppilassa Drunk Lamb nimisestä bluesrock orkasta. Levyltä ei ehkä niinkään vakuuttava, mutta livetatsi oli kyllä täyttä timangia. Laulaja ei vetänyt revittelystä huolimatta varmaan yhtään väärää nuottia koko illan aikana. Alta olevalta videolta tyypit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti