Olen monesti miettinyt, että jossain välissä voisin avata tätä omaa seikkailun filosofiaa. Nyt on sen aika. Kuvapuolella nuoleskelen egoani tarjoamalla kollaasin sata prosenttisesti omasta itsestäni reissujen varsilta. Lopussa herkutellaan vielä takavuosien Madridin reissulla videon muodossa.
Australia 2013
2010 ja jälleen on laitettu yksi hopeastiasto kahteen osaan. Yrittäminen on todettu toivottomaksi ja mahdollisuuksien auvvoinen avaruus on jälleen avattu. Tiellä on ainoastaan yliopisto. Kummoisia matemaatikon taitoja ei tarvita kun olen jo pläräämässä yliopiston vaihto-opiskelutarjontaa. Nyt kun ei ole Pirkkoa vielä taas tiellä, on tartuttava aikaan helevetin kyytiä ja vielä nopeemmin. Vuotta tai puolta aiemmin tehty Itä-Euroopan turnee herättää mieleeni alkoholisia kylpylämuistoja Budapestista ja simsalabim, paperit lähtevät vetämään Unkariin. Meisseli-Mattien ja Lortto-Liisojen opiskeluajan menolippu seksin paratiisiin nimeltä Erasmus on ostettu. Pikkuhousu tuoksuu jo nokassa kun saan kirjeen Unkarista.
Savonlinna 2008
Hyvät ystäväni muistavat kuinka jo lukioaikoina lähdin perjantai-iltaan nahkarotsi päällä, taskussa raikkaan miehinen deodorantti, Slogit sekä varasukkapari. Edessä oli jälleen kahden päivän seikkailu, joka ei tulisi kaatumaan ainakaan ruutulipun heilutukseen kalsariosastolla. Ovet auki avoimmuudelle ja Joensuun viikonlopun mahdollisuuksille. Välillä eksyttiin satojen kilometrien päässä oleviin lomakeskuksiin, joista sitten kiireisimmät soittelivat emännilleen hakuja, että huomenna pitäisi päästä töihin. Pelti tietenkin kiinni ja aamulla herään parisängystä kahden kaljamahaisen silliviiksen välistä. On ollut taas niin hauskaa, että muistikin on ylikuormituksen takia mennyt pois päältä.
Trieste 2009
Siitä asti kun on ollu mahdollista päättää itse omista menoistaan olen aina ollut riskin puolella. Jäänkö himaan viikonloppuiltaisin, juttelenko jollekkin mielenkiintoiselle mimmille tai otanko makaroonilaatikkoa vai silli-anjovispitsaa. Jo niin kulunut mukavuusalueelta poistuminen vaan toimii. No okei ei toimi kaikille, mutta jo aiemmin toteamani "Riski on ajatus, että johonkin tavoittelemisen arvoiseen asiaan liittyy myös mahdollisuus negatiivisesta lopputuloksesta. Riski on arkikielessä synonyymi epäonnistumisen tai uhan todennäköisyydelle." pitää vieläkin paikkansa.
Hattuvaarantie 2010
Itselleen valehtelu on yksi ihmislajin vittumaisimmista piirteistä. "Kyllä tämä meidän parisuhdekelkka vielä tästä kääntyy, kyllä viinanjuonti on jätettävä kokonaan pois, kyllä tätä nykyistä työpaikkaa toimistoapinana kannattaa vaalia" . Ei mitään värejä, ei mitään sävyjä ja soittimessa soi vain elämää-kokoelma. Munia ei näy missään muualla kuin kattilassa ja nekin on saatana keitetty vähintään 10 minuuttia. Ei arjessa ja ruutinissa ole mitään vikaa, mutta kai hattaran seassa eläminen sopii erityisen hyvin meille sääntö-Suomen ystäville, jossa ei ole korruptiota, mutta naapurin Jaska viimeisteli autotallini remontin kun kävin vastavuoroisesti painamassa sen papiljottikojoottia, että se viimeinkin lopettaa sen Me naisista lukemansa vollotuksen siitä, miten seksi on niin tärkeää parisuhteen säilymiselle. Jaskaa ei kiinnosta, mutta silti tietokoneen lukitus aukeaa salasanalla "teinivisvarömpsä" ja puhelimen hakuhistoriasta löytyy sanoja "fake agent" ja "mature". Ei uskalleta olla sitä mitä halutaan, kun joku saattaa katsoa kieroon ja mikäs sen parempaa kuin saiban jauhaminen selän takana. Tähän läheisesti liittyvä suoraan asioista puhuminen tuntuu myös olevan katoava luonnonvara. Onko tuntunut hyvältä lähteä parisuhteista tai onko ollut kiva lähteä asumaan paikkaan, josta et tunne ketään? Vastaus on kyllä ja ei. Kokemuksen vankalta pohjalta ja myös muilta kuultuna voin kertoa, että pakastimen viileydellä asioihin suhtauminen ja tunnepuolen hautausmaan kaltainen tila auttavat asiassa.
Budapest 2011
Jonkinlaista seikkailun murrosaikaahan tässä on eletty jo pidemmän. Ei pelkästään sen takia, että fyysisesti paikasta ja maasta toiseen on tehty niin helpoksi, vaan myös siksi, että erityisesti nuorempi polvi hakee kokemuksia ja tunnetta. Myönnän myös itse kuuluvani tähän seikkailuja hakevaan ryhmään. Itselleni ulkomaille lähtö ei kuitenkaan ole mikään edellytys seikkailulle. Sen voi toteuttaa ihan kotoisissakin puitteissa hyppäämällä autonrattiin ja lähtemällä vaikka roadtripille. Ulkomaille lähtiessä muuttujia tulee vain enemmän matkaan. Ei tarvitse kuin lähteä itä-rajan taakse, niin kylläpä alkaa kerrointa löytyä. Et osaa kirjaimia puhumattakaan kielestä, et tunne kulttuuria kuin Iltalehden "Putinin Krimin ristiretki jatkuu Karjalaan"-otsikoista ja näiden takia oletkin jo niin hukassa ettet löydä Pietarin juna-asemaa pidemmälle. Mutta kun pääset jyvälle hommasta... Voi pojat niitä elämyksiä. Olet pubilla, tutustut paikallisiin, ystävystytte ja kohta huomaat viettäväsi iltaa heidän asunnollaan. Pääset paikkoihin, joista ei ilman paikallista apua ole edes mahdollista tietää ja vilkaisemaan, millä tavalla toisaalla oikeasti eletään. Monelle on jo tarpeeksi tietää, että ongelmia ja vaikeuksia tulee matkalla ja tämän takia telkkarissa pyörii tänäkin iltana Bumtsibumin 2016 modernisointi.
Pietari 2014
Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen aika vähään mitä tulee materiaan. Tavoitteita pitää elämässä olla ja itsekkin niitä kohti päättäväisesti menen. Tyhjästä valittaminen loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun lähimpien niskaan mätetään multaa tai oma terveys falskaa pahasti.
Olkaa sisukkaita ja pitkäjänteisiä. Sillä pääsee elämässä pitkälle.
Gdansk 2016
Elämältä kaiken sain, mutta missä on Bentleyn avaimet?
Niin sitä pitää maailma on suuri ja avara! Tahkon pyörittäjiä löytyy pilvin pimein.
VastaaPoista